Ja suurin on rakkaus
Kerron vähän enemmän miten tutustuttiin toisiimme. Päälle pari vuotta sitten loin profiilin uskovaisten deittisivustolle (ulkomaalainen sivusto). Kerkesin muutamien miesten kanssa kirjoitella ennen kuin löysin hänen (olkoon hän L) profiilinsa. Hän näki, että olin katsonut hänen profiilia, hän kirjoitteli minulle jotain. En kylläkään muista mitä. Kirjoiteltiin muutamia kertoja mutta hän ehdotti melko pian, että nähtäisiinkö jossain ulkomailla. Silloin alkoi mulla hälytyskellot soimaan, että miten hän voi ehdottaa tapaamista kun ei oltu kauan edes kirjoiteltu. Silloin vähensin kirjoittelemista hänelle. Jossain vaiheessa kuitenkin kysyin häneltä jotain, mutta hän ei vastannut minulle. Aloin kirjoittelemaan toisen miehen kanssa. Kirjoittelin hänen kanssa muutamia kuukausia. Ja pari kertaa skypetettiin. Hän ei ollut kuitenkaan oikea minulle. Samalla kirjoittelin jotain uskonnon asioita L kanssa. Tutustuin toiseen mieheen, ja hän vaikutti hyvältä uskovaiselta mieheltä. Hänellä oli elämä tasapainossa, oli valmis asettumaan aloilleen. Mutta joku hänessä kuitenkin aiheutti minussa epäröintiä ja sydämessäni ei ollut onnen tunteita, ei sitä kipinää. Kirjoittelin myös silloinkin L kanssa satunnaisesti. L monta kertaa kyseli milloin soiteltaisiin videopuheluita, mutta en ollut valmis puhumaan hänen kanssa kasvotusten (tai siis videopuheluita). Puntaroin tovin aikaa L ja tämän toisen miehen suhteen. Muistan, kun kolmena yönä näin peräkkäin unta L. Unet olivat hyvin henkilökohtaisia ja myöhemmin selvisi, että jotkut niistä olivat hänen elämästään ihan täysin. Uskon, että Jumala näytti minulle mikä on suuntani. Noiden unien jälkeen soitin L:lle ensimmäisen videopuhelun. Muistan kun olin odottelemassa koulubussia, ja juteltiin ehkä 5 minuuttia. Voi miten paljon minua jännitti :D. Siitä lähtien ollaan oltu yhdessä. Videopuheluiden kesto 5 minuutista pidentyivät 5 tuntiin. Nykyään videopuhelut ovat hieman lyhyempiä :D.
Ensimmäisen kerran näin L livenä kolme kuukautta siitä, kun puhuttiin ensimmäinen videopuhelu. Sen jälkeen nähtiin toisen kerran 5 kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta (eli pari viikkoa sitten). Tiemme tähän päivään on ollut siunattu, mielenkiintoinen, antoisa mutta myös välillä vaikea. On vaikeaa olla kaukosuhteessa, etenkin kun ei pääse heti setvimään epäselvyyksiä. Kummallakin on omat kiireemme, ja on tehtävä aikaa toiselle. Lisäksi ainakin minulle on tuottanut vaikeuksia menneisyyteni ja opitut mallit parisuhteesta ja elämästä. Olen huomannut, että L kautta olen oppinut paljon asioita elämästä, minusta, rakkaudesta, Jumalasta ja hyvästä parisuhteesta. Itse olen tullut uskoon 2,5 vuotta sitten. Paljon on ollut vääriä käyttäytymismalleja, vanhaa minääni. Vieläkin olen ns. opintiellä.
Olin ensimmäisen tapaamisen jälkeen valmis nakkaamaan hanskat tiskiin. Hän teki vaan silloin töitä, kun olin siellä. Olin aika pahalla päällä siellä ollessani. Sen reissun jälkeen puhuin paljon asiasta ystäville. Tutustuin myös työpaikalla ulkomaalaiseen naiseen, ja hänen kautta opin vähän avartamaan näkökulmaani, että kulttuurit ovat erilaisia ja elämäntilanne voi olla sellainen, että on pakko tehdä töitä kokoajan. Ja on osattava katsoa myös toisen kantilta tätä asiaa. Itse olen ollut aika itsekäs, enkä ole ollut armollinen ja kärsivällinen toiselle. Lisäksi miten paljon hän on tehnyt asioita minun eteen, mutta en ole niitä osannut arvostaa. Lisäksi puhuin myös L näistä asioista. Hän ollut tosi ymmärtäväinen, on joutunut kestämään paljon kuraa minulta. Kuitenkin hän on ollut hyvin kärsivällinen. Olen voinut hänelle kertoa kaikki murheeni ja epäilykseni. Ja ihaninta on ollut, ettei hän ole antanut näille epäilyksille tilaa ja bensaa roihuta. Hän on joko sanonut miten asiat ovat oikeasti tai sitten on ollut huomioimatta asiaa. Jos en ole hoksannut asiaa heti, on saattanut sanoa asiasta myöhemmin. Lisäksi L sanoi, että toinen tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.
Toinen tapaamisemme oli aivan erilainen, täydellinen. Olin rennompi, en nipottanut turhista. Annoin meille mahdollisuuden. Hän ei tehnyt myöskään joka päivä töitä, käytiin lyhyellä lomareissulla. Nautin joka hetkestä hänen kanssa. Aivan uskomaton reissu, vieläkin on vaikea käsittää miten ihanaa aikaa meillä oli. Vaikka ollaan luonteeltaan erilaisia, se on myös yhdistävä tekijä. Lisäksi perusperiaatteet meillä on samanlaiset. En ole itse helpoimmasta päästä parisuhteessa, mutta hän on osannut tuoda pientä pehmeyttä ja armollisuutta minuun. Hän tuo minusta hyvät ja huonotkin puolet esille. Hänenkin takia haluan olla parempi ihminen. En olisi voinut ikinä uskoa, että löytäisin hänet. Kiitos!
Ensimmäisen kerran näin L livenä kolme kuukautta siitä, kun puhuttiin ensimmäinen videopuhelu. Sen jälkeen nähtiin toisen kerran 5 kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta (eli pari viikkoa sitten). Tiemme tähän päivään on ollut siunattu, mielenkiintoinen, antoisa mutta myös välillä vaikea. On vaikeaa olla kaukosuhteessa, etenkin kun ei pääse heti setvimään epäselvyyksiä. Kummallakin on omat kiireemme, ja on tehtävä aikaa toiselle. Lisäksi ainakin minulle on tuottanut vaikeuksia menneisyyteni ja opitut mallit parisuhteesta ja elämästä. Olen huomannut, että L kautta olen oppinut paljon asioita elämästä, minusta, rakkaudesta, Jumalasta ja hyvästä parisuhteesta. Itse olen tullut uskoon 2,5 vuotta sitten. Paljon on ollut vääriä käyttäytymismalleja, vanhaa minääni. Vieläkin olen ns. opintiellä.
Olin ensimmäisen tapaamisen jälkeen valmis nakkaamaan hanskat tiskiin. Hän teki vaan silloin töitä, kun olin siellä. Olin aika pahalla päällä siellä ollessani. Sen reissun jälkeen puhuin paljon asiasta ystäville. Tutustuin myös työpaikalla ulkomaalaiseen naiseen, ja hänen kautta opin vähän avartamaan näkökulmaani, että kulttuurit ovat erilaisia ja elämäntilanne voi olla sellainen, että on pakko tehdä töitä kokoajan. Ja on osattava katsoa myös toisen kantilta tätä asiaa. Itse olen ollut aika itsekäs, enkä ole ollut armollinen ja kärsivällinen toiselle. Lisäksi miten paljon hän on tehnyt asioita minun eteen, mutta en ole niitä osannut arvostaa. Lisäksi puhuin myös L näistä asioista. Hän ollut tosi ymmärtäväinen, on joutunut kestämään paljon kuraa minulta. Kuitenkin hän on ollut hyvin kärsivällinen. Olen voinut hänelle kertoa kaikki murheeni ja epäilykseni. Ja ihaninta on ollut, ettei hän ole antanut näille epäilyksille tilaa ja bensaa roihuta. Hän on joko sanonut miten asiat ovat oikeasti tai sitten on ollut huomioimatta asiaa. Jos en ole hoksannut asiaa heti, on saattanut sanoa asiasta myöhemmin. Lisäksi L sanoi, että toinen tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.
Toinen tapaamisemme oli aivan erilainen, täydellinen. Olin rennompi, en nipottanut turhista. Annoin meille mahdollisuuden. Hän ei tehnyt myöskään joka päivä töitä, käytiin lyhyellä lomareissulla. Nautin joka hetkestä hänen kanssa. Aivan uskomaton reissu, vieläkin on vaikea käsittää miten ihanaa aikaa meillä oli. Vaikka ollaan luonteeltaan erilaisia, se on myös yhdistävä tekijä. Lisäksi perusperiaatteet meillä on samanlaiset. En ole itse helpoimmasta päästä parisuhteessa, mutta hän on osannut tuoda pientä pehmeyttä ja armollisuutta minuun. Hän tuo minusta hyvät ja huonotkin puolet esille. Hänenkin takia haluan olla parempi ihminen. En olisi voinut ikinä uskoa, että löytäisin hänet. Kiitos!
Kommentit
Lähetä kommentti